Muut tekevät mitä osaavat, Tiina Valve tekee mitä haluaa. Sirkusharrastus kuori liikuntaa vihaavasta, esiintymispelkoisesta ja korkeanpaikankammoisesta visuaalisesta suunnittelijasta esille täysin uuden puolen.
”Minussa asuu pieni niksipirkkamartta, ja minulla on aina ollut pakottava tarve käsillä tekemiseen – ompelen, neulon, remontoin ja rakentelen. Työssäni saan toki toteuttaa luovuuttani mielin määrin, mutta koneen naputtelun vastapainoksi kaipaan konkreettisia tekemistä – asioita, joita voin hipelöidä. Vanha puutalokoti, mökki sekä ompelu- ja nikkarointiapua kaipaavat ystävät tuovat onneksi lähes loputtomat mahdollisuudet toteuttaa näpertelyhaluani.
Minusta piti tulla taiteilija tai arkkitehti, mutten ole koskaan harmitellut, että välivuodeksi suunniteltu työ mainostoimistossa on venähtänyt yli 20 vuoden mittaiseksi. En keksi ammattia, jossa voisin käyttää luovuuttani ja oudon insinöörimäistä ajattelutapaani yhtä luontevasti.
Maailma on minulle kuvia, värejä ja muotoja, olen aina piirtänyt ja ilmaissut itseäni mieluummin kuvin kuin sanoin. Visuaalisen suunnittelijan työ onkin tuntunut omalta alusta alkaen, mutta lähivuosina olen havainnut, että olen myös hyvä ratkaisemaan ongelmia, laittamaan asioita loogiseen järjestykseen ja kaivamaan epämääräisestä sekasotkusta olennaisen.
Olen ymmärtänyt, että työssä minulle ei välttämättä ole tärkeintä se, mitä teen, vaan hyvä, avoin ja rohkaiseva ilmapiiri sekä rakkaat ihmiset. Vuosien varrella firmojen nimet ovat vaihtuneet, mutta työporukka on säilynyt hämmästyttävän samanlaisena– osan rinnalla olen työskennellyt koko työurani ajan. En näe työtä oikeastaan työnä perinteisessä mielessä, vaan se on luonnollinen osa elämääni ja työyhteisö on tavallaan toinen perheeni.
Nautin uuden oppimisesta, tunnen riemua osaamisesta ja siitä, että jaksan ja pystyn.
Tiina Valve
Olen sairastanut MS-tautia kymmenisen vuotta ja diagnoosin vuoksi olen nyt useamman vuoden tehnyt lyhennettyä työviikkoa ja uskon, että se on ollut pelastukseni. Nyt minulla on voimavaroja ja aikaa myös työn ulkopuoliseen elämään ja koen oikeastaan olevani terve. Nautin uuden oppimisesta, tunnen riemua osaamisesta ja siitä, että jaksan ja pystyn. On ollut hienoa huomata, että pystyn halutessani samaan ja joskus jopa enempään kuin moni terve tai minua reilusti nuorempi ihminen.
Muutama vuosi sitten sirkusharrastus vei yllättäen ison osan sydämestäni. Olen aina tuntenut olevani epäliikunnallinen, kokenut itseni huonoksi kaikissa lajeissa ja pelännyt esiintymistilanteita, mutta sirkus toi minusta esiin uusia puolia: jaksan pyöräillä monta kertaa viikossa ilma-akrobatiatreeneihin ja nautin kun saan pukeutua naurettavan pieneen glitterillä kuorrutettuun esiintymisasuuni ja kiivetä esiintymään monen metrin korkeuteen. Sirkuksessa olen ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen kokenut aitoa liikunnan riemua. Sirkusharrastus on tehnyt minut voimakkaaksi ja rohkeammaksi, olen oppinut ymmärtämään ja sietämään kipua paremmin, saanut uusia ystäviä ja saanut aivan uuden maailman osaksi elämääni.
Esitysten suunnitteluissa, puvustuksissa ja lavastuksissa olen päässyt toteuttamaan myös muita intohimojani. Sirkusmaailmassa minua viehättää sen armottoman fyysisyyden yhdistyminen vaikuttavaan visuaalisuuteen, itseilmaisuun ja iloon. Siellä olen oppinut, että ihminen pystyy mihin vaan, kunhan uskaltaa haluta ja yrittää.”