Sanna Koivusaari, creative, on toimistolla se, jonka puoleen käännytään, kun tarvitaan apua työssä tai teknisissä ongelmissa. Tai ihan missä vaan.
”Mottoni on, että kaikkea ei tarvitse osata, mutta aina voi yrittää. Se asenne on tullut isältäni. Nautin työstä ja haasteista, ja olen kiinnostunut oppimaan jatkuvasti uutta. Olen ratkaisukeskeinen ja vähän ehkä tekninen nörtti.
Opiskelin lukion jälkeen kemian laborantiksi ja olin töissä Turun yliopistolla ja Nesteen jalostamolla. 25-vuotiaana päätin, että lähden Englantiin vuodeksi ja katson mitä elämä tuo. Lähdin au pairiksi, ja sen jälkeen jäin opiskelemaan graafista suunnittelua ja valokuvausta yliopistoon Farnhamissa. Opiskeluaikaan tuli olo, että ihanaa, tätä haluan tehdä.
Olen monesti miettinyt, että olen todella onnekas, että saan tehdä työtä, jota rakastan ja lisäksi vielä aivan mahtavien työkavereiden kanssa.
Olen monesti miettinyt, että olen todella onnekas, että saan tehdä työtä, jota rakastan ja lisäksi vielä aivan mahtavien työkavereiden kanssa. Tiedän myös ihmisiä, joille työhön meneminen tuntuu olevan joka päivä yhtä tuskaa. Erilaiset asiakkuudet tekevät työstä vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Vahvuuksiani ovat lehmän hermot ja hyvä stressinsietokyky. Jotkut ihmiset menevät lukkoon, kun tulee paniikki ja kiire, mutta minulle kiire on paremminkin hyväksi.
Asuin Englannissa lopulta seitsemän vuotta. Ne vuodet muuttivat minua paljon. Olin nuorena hirveän ujo, mutta elämä ulkomailla kasvatti rohkeutta ja myös tämä ammatti on kouluttanut minua paljon. Jos olisin jäänyt Suomeen, olisin varmasti sekä ihmisenä että ammatillisesti erilainen. Ulkomailla asuminen avasi silmäni, ja aloin arvostaa enemmän kotimaatani ja aikaa perheen ja ystävien kanssa.
Saaristo on minulle rakas ympäristö ja kesällä myös paikka rauhoittua. Lapsena se tarkoitti muuttoa kesämökille Merimaskuun koko kesäksi. Nykyään vietän aikaa kavereiden mökeillä tai siskon miehen sukumökillä, joka on välillä melkoinen työleiri – on halkosavottaa ja terassin tekoa, mutta tykkään auttaa ja tehdä konkreettista työtä, ja samalla ollaan yhdessä perheen kanssa.
Hyvästä ruuasta nauttiminen ja erilaisten reseptien kokeileminen ovat iso osa elämääni.
Elän yksin, mutta voin olla maksimissaan yhden päivän täysin yksin, sitten täytyy nähdä ihmisiä. Ystävät ovat minulle kuin toinen perhe. Osan heistä tunnen jo lapsuudesta. Ystävien kanssa käyn näyttelyissä, konserteissa, leffassa ja syömässä. Laitamme myös yhdessä ruokaa. Hyvästä ruuasta nauttiminen ja erilaisten reseptien kokeileminen ovat iso osa elämääni. Olen ollut kaksi kesää fine dining -keittiössä töissä ja siellä kiinnostuin entistä enemmän kokkaamisesta, kun opin asioita ammattilaisten näkökulmasta. Se opetti myös organisointikykyä, josta on ollut hyötyä myöhemmässä työelämässä. Jos sukulaisilla on juhlia, aika usein minua pyydetään laittamaan ruuat. Viimeksi tein cateringin sukulaislapsen rippijuhliin. Myös visuaalisuus on minulle ruuassa tärkeää: hyvän maun lisäksi annosten pitää olla kauniita.
En ole kauheasti paikallani, koko ajan pitää olla jotain aktiviteettia. Jos minulla olisi enemmän aikaa, se menisi liikkumiseen ja jonkinlaiseen hyväntekeväisyystyöhön. Olen ollut muun muassa Gymnaestrada-voimistelutapahtumassa vapaaehtoisena ja tehnyt nettisivuja hyväntekeväisyysprojekteina. Saan siitä hyvää mieltä, että voin omalla osaamisellani auttaa toisia.”