Vahvat brändit ja konseptit syntyvät omaperäisestä ajattelusta. Hansdotterin creative Miikka Rusi hakee tiedonpalasia, karttelee ilmiselvää ja pitää kuuloa tärkeimpänä aistinaan.

Kun Miikka aloitti Hansdotterissa harjoittelijana pari vuotta sitten, vastassa oli kiinnostava työ ja tiimi, johon alan opiskelijan oli helppo kotiutua. 
– Jo ensimmäisellä harjoitteluviikolla eräs kuvaaja varoitteli, että kymmenen vuoden päästä huomaat olevasi vielä täällä. Kuherruskuukausi on ohi, mutta edelleen tuntuu, että Hansdotterin tiiviissä työyhteisössä on kiva olla.

Nyt opinnot ovat loppusuoralla, tittelinä creative ja työmotivaatio korkealla: On erilaisia, kiinnostavia ja mukavia asiakkaita. On ajatusta vaativa ja vaihteleva työ, jossa saa hyödyntää omia vahvuuksiaan. On myös tiimi, jossa jokainen voi olla oma itsensä.  
– Meillä tontit ovat laajoja. Itse teen asiakaslehtiä, brändiuudistuksia ja sisältöjä verkkoon sekä someen. Autan myös strategisessa suunnittelussa, konseptoinnissa ja kaikessa siltä väliltä.

Monipuolisuus tuo Miikan työpäiviin suurta vaihtelua. Myös asiakkaita on monilta eri sektoreilta ja toimialoilta ja heillä on keskenään toisistaan poikkeavia tarpeita.
– Jo aikaisemmin toimittajahommissa tykästyin siihen, ettei koskaan tarvinnut tehdä kahta samanlaista juttua tai työpäivää. Siitä pidän myös mainosalalla.

On ajatusta vaativa ja vaihteleva työ, jossa saa hyödyntää omia vahvuuksiaan. On myös tiimi, jossa jokainen voi olla oma itsensä.

Turhasta tulee tarpeellista
Miikalle on ominaista loputon uteliaisuus, joka näkyy suhtautumisessa työhön ja elämään yleensä.
– Se on elämänasenne, joka tuottaa etsimisen ja löytämisen riemua. Pyrin aina menemään ilmiselvyyksien taakse ja löytämään ympäriltäni kiinnostavia pieniä juttuja ja pitämään yllä lapsenomaista uteliasta asennetta.
– Monia duunejani yhdistää se, että ennen kuin teen yhtään mitään, yhtään viivaa paperiin, minulla on suuri tarve rauhassa selvittää ja taustoittaa asiaa. Ensin perehdyn huolellisesti asiaan, kunnes tulee sellainen olo, että tiedän siitä tarpeeksi. Se antaa varmuutta, etten sano asioista samalla tavalla kuin muut.

Laaja-alaisuutensa ansiosta hän tulee keräilleeksi mieleensä monenlaisia tiedonpalasia.
– Minulla jää mieleen vähän oudot ja turhatkin asiat. Joku voisi ajatella, että se on hyödytöntä yleistietoa, mutta jos asioita ajattelee välittömän hyödyn kautta, se kaventaa näkökulmaa turhaan. Ja toisaalta, sitä mikä oikeasti on hyödyllistä, ei välttämättä etukäteen tiedä tai osaa mitata.

On ajatusharha, että monimutkaisten asioiden ja lauseiden kirjoittaminen olisi monimutkaista.

Yksinkertainen on monimutkaista
Kirjoittajana Miikka luottaa yksinkertaisuuteen. Teksti on tehokasta silloin, kun yksinkertainen tapa sanoa herättää mahdollisimman rikkaita mielikuvia ja assosiaatioita.
– On ajatusharha, että monimutkaisten asioiden ja lauseiden kirjoittaminen olisi monimutkaista. Sellaista pystyy tuottamaan helposti. Hankalaa on kirjoittaa virtaviivaista ja kaunista tekstiä, jossa ei ole yhtään ylimääräistä.

Hyvässä tekstissä asioiden väliset yhteydet ovat ymmärrettäviä ja abstraktit asiat havainnollisia.
– Itse olen tyytyväinen, kun olen saanut tehtyä selkeää jostakin, joka on vaikuttanut vaikealta tai kiinnostavaa jostakin, joka on vaikuttanut tylsältä.

Yksi oma erikoisuuteni on, että olen valtavan kiinnostunut suomalaisen musiikin historiasta.

Unohdetut heräävät eloon
Musiikin kuunteleminen, levyjen keräily ja keikoilla käyminen ovat Miikalle intohimo, joka on aina läsnä. Myös töitä tehdessä hänellä on usein kuulokkeet päässä.
– Musiikki on minulle koko elämän mittainen punainen lanka. Jostakin varhaisesta teini-iästä lähtien olen ollut ihan holtiton musiikin kuuntelija, lähes ongelmatapaus.

Kun elämä koronan jälkeen palaa uomiinsa, Miikan voi löytää DJ-keikalta Turusta vaikka Bar Ö:stä, Ricasta tai Kakolanruususta. Usein levyllä soi suomalaisen iskelmän kätketyimpiä helmiä, kuten suomalaista bossa novaa tai soulia.
– Jokaiselle DJ:lle muodostuvat omat rakkaimmat genret, vuosiluvut, levy-yhtiöt ja artistit. Yksi oma erikoisuuteni on, että olen valtavan kiinnostunut suomalaisen musiikin historiasta.

Tarkat korvat ja kuunteleminen ovat DJ:lle olennaisen tärkeitä, mutta Miikan mukaan myös copywriterinä hänelle tärkein aisti on kuulo.
– Pidän ihmisten kuuntelemisesta ja siitä, että löydän heidän sanomastaan olennaisen. Se, että asiakas on tyytyväinen, vaatii usein, että on osannut kuunnella ja ymmärtää ongelman oikein ja usein myös oivaltaa sanotun takaa jotakin, joka on se todellinen tarve.

Teksti: Eila Hannula

Sanna Koivusaari, creative, on toimistolla se, jonka puoleen käännytään, kun tarvitaan apua työssä tai teknisissä ongelmissa. Tai ihan missä vaan.

”Mottoni on, että kaikkea ei tarvitse osata, mutta aina voi yrittää. Se asenne on tullut isältäni. Nautin työstä ja haasteista, ja olen kiinnostunut oppimaan jatkuvasti uutta. Olen ratkaisukeskeinen ja vähän ehkä tekninen nörtti.

Opiskelin lukion jälkeen kemian laborantiksi ja olin töissä Turun yliopistolla ja Nesteen jalostamolla. 25-vuotiaana päätin, että lähden Englantiin vuodeksi ja katson mitä elämä tuo. Lähdin au pairiksi, ja sen jälkeen jäin opiskelemaan graafista suunnittelua ja valokuvausta yliopistoon Farnhamissa. Opiskeluaikaan tuli olo, että ihanaa, tätä haluan tehdä.

Olen monesti miettinyt, että olen todella onnekas, että saan tehdä työtä, jota rakastan ja lisäksi vielä aivan mahtavien työkavereiden kanssa.

Olen monesti miettinyt, että olen todella onnekas, että saan tehdä työtä, jota rakastan ja lisäksi vielä aivan mahtavien työkavereiden kanssa. Tiedän myös ihmisiä, joille työhön meneminen tuntuu olevan joka päivä yhtä tuskaa. Erilaiset asiakkuudet tekevät työstä vaihtelevaa ja mielenkiintoista. Vahvuuksiani ovat lehmän hermot ja hyvä stressinsietokyky. Jotkut ihmiset menevät lukkoon, kun tulee paniikki ja kiire, mutta minulle kiire on paremminkin hyväksi.

Asuin Englannissa lopulta seitsemän vuotta. Ne vuodet muuttivat minua paljon. Olin nuorena hirveän ujo, mutta elämä ulkomailla kasvatti rohkeutta ja myös tämä ammatti on kouluttanut minua paljon. Jos olisin jäänyt Suomeen, olisin varmasti sekä ihmisenä että ammatillisesti erilainen. Ulkomailla asuminen avasi silmäni, ja aloin arvostaa enemmän kotimaatani ja aikaa perheen ja ystävien kanssa.

Saaristo on minulle rakas ympäristö ja kesällä myös paikka rauhoittua. Lapsena se tarkoitti muuttoa kesämökille Merimaskuun koko kesäksi. Nykyään vietän aikaa kavereiden mökeillä tai siskon miehen sukumökillä, joka on välillä melkoinen työleiri – on halkosavottaa ja terassin tekoa, mutta tykkään auttaa ja tehdä konkreettista työtä, ja samalla ollaan yhdessä perheen kanssa.

Hyvästä ruuasta nauttiminen ja erilaisten reseptien kokeileminen ovat iso osa elämääni.

Elän yksin, mutta voin olla maksimissaan yhden päivän täysin yksin, sitten täytyy nähdä ihmisiä. Ystävät ovat minulle kuin toinen perhe. Osan heistä tunnen jo lapsuudesta. Ystävien kanssa käyn näyttelyissä, konserteissa, leffassa ja syömässä. Laitamme myös yhdessä ruokaa. Hyvästä ruuasta nauttiminen ja erilaisten reseptien kokeileminen ovat iso osa elämääni. Olen ollut kaksi kesää fine dining -keittiössä töissä ja siellä kiinnostuin entistä enemmän kokkaamisesta, kun opin asioita ammattilaisten näkökulmasta. Se opetti myös organisointikykyä, josta on ollut hyötyä myöhemmässä työelämässä. Jos sukulaisilla on juhlia, aika usein minua pyydetään laittamaan ruuat. Viimeksi tein cateringin sukulaislapsen rippijuhliin. Myös visuaalisuus on minulle ruuassa tärkeää: hyvän maun lisäksi annosten pitää olla kauniita.

En ole kauheasti paikallani, koko ajan pitää olla jotain aktiviteettia. Jos minulla olisi enemmän aikaa, se menisi liikkumiseen ja jonkinlaiseen hyväntekeväisyystyöhön. Olen ollut muun muassa Gymnaestrada-voimistelutapahtumassa vapaaehtoisena ja tehnyt nettisivuja hyväntekeväisyysprojekteina. Saan siitä hyvää mieltä, että voin omalla osaamisellani auttaa toisia.”

Maria Hahkala on liikkunut luonnossa pienestä pitäen: hiihtänyt ja samoillut partiolaisena. Nykyisin metsistä ja meren ääreltä löytyy rauhaa ja inspiraatiota. Saman rauhan hän osaa säilyttää myös suunnittelutyössään.

Kun Maria pikkutyttönä piirsi lyijykynällä ja maalasi vesiväreillä, hän tunsi tekevänsä jotain erityistä. Hieman vanhempana uutisgrafiikat herättivät hänen kiinnostuksensa. Mielenkiintoista oli se, että yksi kuva uutisankkurin vieressä esitti kaiken tarpeellisen.
– Jo 13-vuotiaana sanoin, että tulen olemaan tekemisissä visuaalisten asioiden kanssa. Otin opiskelupaikosta selvää ja innostuin graafisesta alasta, Maria sanoo.

Ennakoin, valmistelen ja käyn läpi päivän asiat. Mutta ei sekään haittaa, jos suunnitelmaan tulee särö. Siihen olen oppinut lasten myötä.

Ei ihme, että suunnitelma oli valmiina jo varhain. Suunnitelma ja tavoitteet ovat nimittäin sanoja, jotka toistuvat Marian puheessa useasti.
– Ei elämän mitään täydellisyyden tavoittelua tarvitse olla, mutta hyvin suunniteltua. Sekä vapaa-ajalla että työssä haluan tietää, mitä on tulossa. Ennakoin, valmistelen ja käyn läpi päivän asiat. Mutta ei sekään haittaa, jos suunnitelmaan tulee särö. Siihen olen oppinut lasten myötä.

Maatalon tyttö
Maria on kotoisin Honkajoelta ja kasvanut maatalossa. Metsä, viljapellot ja luonto olivat lähellä, ja ne kuuluivat tärkeänä osana perheen elämään. Nykyisinkin Marialla on tarve päästä säännöllisesti luontoon – mieluiten veden äärelle tai metsään.
– Luonto on vastapaino työlle. Se rauhoittaa, inspiroi ja antaa ajatuksille tilaa. Luonto ja vuodenajat liittyvät myös monenlaiseen liikkumiseen: se voi olla polkujuoksua, kajakilla melomista, hiihtämistä tai retkiluistelua.

 

Lapsena ja teininä Maria harrasti hiihtoa, yleisurheilua ja partiota. Hiihto oli niinkin vakava harrastus, että sitä treenattiin vuosikausia viikko-ohjelman mukaan. Silloin käytiin myös valmennusleireillä Lapissa ja lähempänä kotipuolessa Satakunnassa.
– Kuuluin piirikisoissa keskitasoon, en ollut paras, mutta en viimeinenkään. Haastoin itseäni ja kilpaileminen tuntui hyvältä.

Vaikka kilpaurheilu on jäänyt, Marialla on edelleen fyysisiin suorituksiin liittyviä päämääriä. Joka vuodelle on oma tavoite.
– Viime vuoden tavoite oli puolimaraton, jonka juoksin ensimmäistä kertaa elokuussa. Silloin taas huomasin, että pitkäjänteinen harjoittelu on paljon vaikeampaa kuin yksittäinen suoritus.

Itsevarma pelkistäjä
Kaksi taidekoulua käyneenä ja esteettisenä ihmisenä Maria tiesi paikkansa löytyvän luovasta mainostoimistosta. – Visuaalinen silmä on ominaisuus, joka seuraa kaikkialle. Pyykkien lajittelu kauniiseen värijärjestykseen käy ajattelematta. Ruoka taas on asia, jonka suunnitteluun ja tekemiseen käytän paljon aikaa, sillä jo pilkkoessa on nähtävä, millainen lopputuloksesta on syntymässä. Tätä syntyperäistä taitoa käytän suunnittelijana, pienistä kokonaisuuksista syntyy iso visuaalinen linja.

Marian perinpohjaisuus, kunnianhimo ja pitkäjänteisyys ovat piirteitä, joita hän hyödyntää parhaiten brändiuudistuksissa: hän ajattelee laajasti, vaatii asiakkailtaan perusteltuja vastauksia ja hakee yhteisymmärrystä. Kun pohjana on syvä strateginen ajattelu, myös visuaalinen suunnittelu on perusteltua ja pakotonta. Marian kädenjälkeä leimaakin tyylin puhtaus ja itsevarma pelkistys, mikä antaa brändille suuren voiman.

Kun pohjana on syvä strateginen ajattelu, myös visuaalinen suunnittelu on perusteltua ja pakotonta.

Latinan kielen sana gravitas kuvaa Mariaa täydellisesti, hänen käytöksensä on aina punnittua. Kirjailija Niklas Konstigia lainataksemme, Maria ottaa asiat tosissaan ja hänet otetaan tosissaan.

Hennon naisen voima on maagista.

Maria Hahkala x 3

• Valmistuin Turun Ammattikorkeakoulun Taideakatemiasta.
• Ensimmäisen Polarin sykemittarin sain vuonna 1993. Mittari on yhä tallessa ja toimintakunnossa.
• Arvostan aikaa ja kestävyyttä. Kuvissa oleva pöytä on rakas perintöhuonekalu.

Muut tekevät mitä osaavat, Tiina Valve tekee mitä haluaa. Sirkusharrastus kuori liikuntaa vihaavasta, esiintymispelkoisesta ja korkeanpaikankammoisesta visuaalisesta suunnittelijasta esille täysin uuden puolen.

”Minussa asuu pieni niksipirkkamartta, ja minulla on aina ollut pakottava tarve käsillä tekemiseen – ompelen, neulon, remontoin ja rakentelen. Työssäni saan toki toteuttaa luovuuttani mielin määrin, mutta koneen naputtelun vastapainoksi kaipaan konkreettisia tekemistä – asioita, joita voin hipelöidä. Vanha puutalokoti, mökki sekä ompelu- ja nikkarointiapua kaipaavat ystävät tuovat onneksi lähes loputtomat mahdollisuudet toteuttaa näpertelyhaluani.

Minusta piti tulla taiteilija tai arkkitehti, mutten ole koskaan harmitellut, että välivuodeksi suunniteltu työ mainostoimistossa on venähtänyt yli 20 vuoden mittaiseksi. En keksi ammattia, jossa voisin käyttää luovuuttani ja oudon insinöörimäistä ajattelutapaani yhtä luontevasti.

Maailma on minulle kuvia, värejä ja muotoja, olen aina piirtänyt ja ilmaissut itseäni mieluummin kuvin kuin sanoin. Visuaalisen suunnittelijan työ onkin tuntunut omalta alusta alkaen, mutta lähivuosina olen havainnut, että olen myös hyvä ratkaisemaan ongelmia, laittamaan asioita loogiseen järjestykseen ja kaivamaan epämääräisestä sekasotkusta olennaisen.

Olen ymmärtänyt, että työssä minulle ei välttämättä ole tärkeintä se, mitä teen, vaan hyvä, avoin ja rohkaiseva ilmapiiri sekä rakkaat ihmiset. Vuosien varrella firmojen nimet ovat vaihtuneet, mutta työporukka on säilynyt hämmästyttävän samanlaisena– osan rinnalla olen työskennellyt koko työurani ajan. En näe työtä oikeastaan työnä perinteisessä mielessä, vaan se on luonnollinen osa elämääni ja työyhteisö on tavallaan toinen perheeni.

Nautin uuden oppimisesta, tunnen riemua osaamisesta ja siitä, että jaksan ja pystyn.

Tiina Valve

Olen sairastanut MS-tautia kymmenisen vuotta ja diagnoosin vuoksi olen nyt useamman vuoden tehnyt lyhennettyä työviikkoa ja uskon, että se on ollut pelastukseni. Nyt minulla on voimavaroja ja aikaa myös työn ulkopuoliseen elämään ja koen oikeastaan olevani terve. Nautin uuden oppimisesta, tunnen riemua osaamisesta ja siitä, että jaksan ja pystyn. On ollut hienoa huomata, että pystyn halutessani samaan ja joskus jopa enempään kuin moni terve tai minua reilusti nuorempi ihminen.

Muutama vuosi sitten sirkusharrastus vei yllättäen ison osan sydämestäni. Olen aina tuntenut olevani epäliikunnallinen, kokenut itseni huonoksi kaikissa lajeissa ja pelännyt esiintymistilanteita, mutta sirkus toi minusta esiin uusia puolia: jaksan pyöräillä monta kertaa viikossa ilma-akrobatiatreeneihin ja nautin kun saan pukeutua naurettavan pieneen glitterillä kuorrutettuun esiintymisasuuni ja kiivetä esiintymään monen metrin korkeuteen. Sirkuksessa olen ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen kokenut aitoa liikunnan riemua. Sirkusharrastus on tehnyt minut voimakkaaksi ja rohkeammaksi, olen oppinut ymmärtämään ja sietämään kipua paremmin, saanut uusia ystäviä ja saanut aivan uuden maailman osaksi elämääni.

Esitysten suunnitteluissa, puvustuksissa ja lavastuksissa olen päässyt toteuttamaan myös muita intohimojani. Sirkusmaailmassa minua viehättää sen armottoman fyysisyyden yhdistyminen vaikuttavaan visuaalisuuteen, itseilmaisuun ja iloon. Siellä olen oppinut, että ihminen pystyy mihin vaan, kunhan uskaltaa haluta ja yrittää.”